Luonnossa on voimamme

31.08.2019

Suomi liputtaa lauantaina Suomen luonnolle. Amazonin – maailman keuhkojen – ollessa tulessa, asia ei voisi olla ajankohtaisempi. Vaikka luonto pärjää vallan hyvin ilman ihmistä, ihminen ei selviä ilman luontoa. Uusiutuvaa luontoa ei pitäisi pitää itsestäänselvyytenä, vaan arvostaa ja kunnioittaa sitä kuten esi-isämme tekivät. Maailman mittakaavassa Suomi on tässäkin asiassa edelläkävijä: olemme ensimmäinen maa, jonka luonnolla on oma liputuspäivä.

Tällä viikolla Suomen luonto on ollut vahvasti esillä; Erämessujen ohella on vietetty Puunhalausviikkoa, järjestetty Suomen Partiolaisten toimesta Suomen suurin metsäseminaari ja maamme luomutilat ovat esitelleet toimintaansa. Kulttuurissamme on ollut tapana naureskella puunhalaajille. Ei kannattaisi - vaan mennä itsekin metsään. 

Saamme koko ajan lisää tutkimustietoa, miten elämällä synenergiassa luonnon kanssa, voimme itsekin paremmin. Ilman tutkimuksiakin tunnemme kehossamme luonnon vaikutuksen. Stressi ja ahdistus jäävät metsään, sillä luonto laskee verenpainettamme ja tasaannuttaa pulssiamme. Jättämällä hälyn ja kuuntelemalla luonnon ääniä, keskittymiskykymme paranee. Luonnossa leikkimisen on havaittu edistävän lasten oppimista ja ongelmanratkaisukykyä. Suomi on yksi johtavista maista metsän terveysvaikutusten tutkimisessa. Ehkä se, että meillä on edelleen vahva luontoyhteys, tekee meistä melko lailla täysipäistä kansaa.

Suomella on loistavat mahdollisuudet profiloitua luontomatkailun kultamaaksi. Luultavasti mikään ei ole kiinalaisen suurkaupungin asukkaalle ihmeellisempää kuin hengittää puhdasta ilmaa tai japanilaiselle turistiryhmälle poimia hotellin takapihan metsästä mustikoita. Jokamiehen oikeus saattaa olla revontulia ihmeellisempi asia.

Erittäin tervetullut on monien suomalaisten yritysten suuntautuminen Green Care-toimintaan. Luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvä ammatillinen toiminta edistää ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Positiivisia tuloksia on saatu mm. eläinavusteisen toiminnan käyttämisestä niin lastensuojelussa kuin työhyvinvoinnissa. Kehittämällä tällaista toimintaa, meillä on mahdollisuus sekä parempivointiseen yhteisöön että uuteen aluevaltaukseen matkailualalla.

Vaikka me suomalaiset olemme lähteneet metsästä, metsä ei ole lähtenyt meistä. Onneksi. Ehkä kansamme muistaa vanhan intiaaniviisauden todeksi:

”Vasta kun viimeinen puu on kaadettu

Vasta kun viimeinen kala on pyydetty

Vasta kun viimeinen joki on myrkytetty

Vasta sitten te huomaatte, ettei rahaa voi syödä”

Hyvää Suomen luonnon päivää! Pidetään siitä ja toisistamme hyvää huolta!

Malja vapaudelle!

20.06.2019

Urbaanin, virkeän kaupungin tunnistaa sen ruokatarjonnasta ja ravintoloista. Esimerkiksi Helsingin ravintola- ja baarielämä on lahjakkaiden ja ahkerien yrittäjien ansiosta kokenut viime vuosina melkoisen kasvupyrähdyksen, josta voi olla hyvin ylpeä. On ollut upeaa nähdä, miten ravintolakulttuuri on lähtenyt profiloitumaan mm. mutkattomilla ja persoonallisilla lähiruokaa tarjoavilla fine dining-ravintoloilla. Jotkut näistä paikoista ovat tunnettuja siitä, että kanta-asiakkaat ovat tutustuneet toisiinsa ja muodostavat kanta-asiakasporukan, joka täyttää ravintolan uskollisesti päivästä ja viikosta toiseen. Saadessaan ihmiset keskustelemaan pöytien yli, ravintola tai pubi toimii sosiaalisten kontaktien luomispaikkana ja toisena olohuoneena. 

Kaupunkikuvassa on ilahduttavaa, että suomalaiset syövät perheen kanssa yhdessä ulkona yhä enemmän. Valitettavasti suuren kysynnän aikaan - sunnuntaisin - useimmat ravintolat joutuvat pitämään ovensa kiinni sunnuntailisien vuoksi. Myös aikaisin kiinni menevät ravintoloiden keittiöt saavat eurooppalaiseen ruokakulttuuriin tottuneilta turisteilta kriittistä palautetta. Ollaksemme eurooppalainen maa, meidän tulee päivittää nämä asiat pikimmiten.

Alan arvostuksen lisääntymisen voisi luulla näkyvän ravintoloitsijalle kannattavana toimintana. MaRa ry:n mukaan ravintola-aterian hinnasta jää kuitenkin ravintolalle vain noin 2 % voittoa. Matkailu- ja ravintola-alamme verotus lukeutuu tällä hetkellä Euroopan korkeimpiin. Asiaa helpottaisi omalta osaltaan anniskelun arvonlisäveron alentaminen ja byrokratian helpottaminen. Alkoholilaki tulisikin avata tällä hallituskaudella. Vähittäismyyntiluvan tulisi kuulua automaattisesti jokaiseen anniskelulupaan ja valmistuslupaan, ja se pitäisi voida aktivoida pelkällä ilmoituksella. Ravintoloille tulee antaa ulosmyyntioikeus viineihin ja kaupan vahvuusrajoja tulee nostaa, jotta viinit ovat saatavilla ruokakaupoista. Tarvitsemme myös selkeän ratkaisun koskemaan alkoholijuomien etämyyntiä. Suomalaisille kuuluvat samat oikeudet ja vapaudet kuin muillekin EU-kansalaisille.

Markkinoinnin osalta meidän täytyy kumota nykyiset absurdit somesäännökset, joissa toimija on velvoitettu poistamaan hallitsemiltaan sivuilta kuluttajien kirjoittamat kehut tuotteista, mutta haukut saa jättää. Myös väkevien mainontakielto on nykymuodossaan ongelmallinen. On absurdia, jos yritämme estää kotimaisia firmoja menestymästä. Esimerkiksi Arctic Brands Groupin Arctic Blue Gin on kerännyt viime aikoina kosolti kansainvälisiä voittoja ja saanut positiivista huomiota. Yritys on kuitenkin saanut Valviralta kansainvälisille markkinoille suuntautuvasta some-viestintäkampanjasta pyyhkeitä. Mikään ei vie tehokkaammin yrityksiä pois Suomesta, kuin tällainen yrittämistä vaikeuttava niuhottaminen.

Tarkastelua ja asennemuutosta tarvitaan myös viinarallin vuoksi. Suomalaiset toivat Tutkimus- ja Analysointikeskus TAK Oy:n mukaan Virosta syyskuun 2017 ja elokuun 2018 välisenä aikana yhteensä 32 miljoonaa litraa alkoholijuomia. Viinarallissa alkoholin ostoihin käytettiin 230 milj. euroa. Jos ostot olisi tehty Suomessa, TAK Oy:n mukaan olisi niiden arvo ollut noin 400 milj. euroa. Kotimaan alkoholiveronkorotukset eivät auta asiaa. Jos Rinteen hallitus aikoo toteuttaa suunnittelemansa alkoholiveron korotuksen, on selvää, että matkustajatuonti kasvaa entisestään ja Suomelta jää saamatta verotuloja. Viro on huomannut virheensä ja päätti alentaa alkoholiverotustaan. Samoin Latvia. 

Suomella on vahvat mahdollisuudet nousta ruokakulttuurin kärkimaaksi. Meiltä löytyy huippuosaajia sekä raaka-aineet ovat loistavat. Uudella hallituksella on nyt mahdollisuus nostaa ravintolakulttuurimme sen ansaitsemaan arvostukseen. Toivottavasti se tekee sen!

Kestävä kehitys vaatii kestävää toimintaa

13.06.2019

Kehityspolitiikka on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kehitysyhteistyöllä pyrimme vahvistamaan kehitysmaiden omia voimavaroja siten, että riippuvuus kehitysavusta vähenee. Suomen kehityspolitiikan päämääränä on köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen. Samalla  panostamme yhteiskuntien vakauteen ja sitä kautta myös pakolaisvirtojen juurisyihin.

Kehitysyhteistyö ei ole pikavoitto, vaan vaatii pitkäkestoista työtä ja sitoutumista. Tulokset ovat pitkäaikaisia ja ulottuvat useiden sukupolvien yli. Erityisesti kehitysmaiden naisten ja tyttöjen tasa-arvon tukeminen ja ammattiin kouluttaminen auttaa koko yhteisöä ja tuo isommassa mittakaavassa yhteiskunnallista vakautta. Jokainen lisävuosi koulussa kasvattaa Lastenoikeusjärjestö Plan Internationalin mukaan tytön elinaikaisia tuloja 10–20%. Naiset sijoittavat 90% tuloistaan takaisin perheidensä hyväksi, miehet vastaavasti 30–40%. Kun sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyys halutaan katkaista, tytöt ovat avainasemassa. Kehitysyhteistyön tarpeellisuudesta Suomen kansa on samaa mieltä; suomalaisista 88% pitää kehitysyhteistyötä tärkeänä ja 76 % pitää nimenomaan naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämistä parhaana tapana vähentää globaalia eriarvoisuutta. 

Rinteen hallituksen ohjelmassa on paljon hyvää kehityspolitiikan kannalta. Tyttöjen ja naisten oikeudet sekä sukupuolten tasa-arvo ovat edelleen painopisteenä ja läpileikkaavana teemana. Hallitusohjelmassa on myös huomioitu EU:n sitoumus tasa-arvoon tähtäävän toimintasuunnitelman tavoitteesta, jossa 85 prosenttia uusista kehitysyhteistyöhankkeista edistää pää- tai osatavoitteena tasa-arvoa.

On tärkeää, että hallitusohjelmassa korostetaan Suomen olevan mukana kantamassa globaalia vastuuta. Hallitusohjelmassa tähdätään YK-sitoumuksen mukaiseen tavoitteeseen käyttää 0,7 prosenttia BKT:sta kehitysyhteistyöhön sekä 0,2 prosenttia tukena vähiten kehittyneille maille. Suomi on laatimassa aikataulutetun tiekartan YK-tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä on hyvä ja konkreettinen toimintamalli.

On arvokasta, että rahoitusta luvataan lisää monenkeskiseen yhteistyöhön, YK:lle ja kansalaisjärjestöille. Panostusta luvataan myös ilmastorahoitukseen sekä humanitaariseen työhön. Hyvää on myös lisäpöytäkirjasta löytyvä merkintä, jossa kerrotaan halusta nostaa kansalaisjärjestölähtöinen kehitysyhteistyö 15 prosenttiin. Kehitysyhteistyön vaikuttavuutta ja politiikkajohdonmukaisuutta halutaan parantaa laatimalla periaatteet, jotka ovat ylivaalikautiset. Tähän työhön on tärkeää osallistaa laajasti kaikkia puolueita ja kansalaisyhteiskuntaa.

Hallitusohjelma lupaa edistää yritysvastuulakia, sillä sen avulla vältetään haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia kuten lapsityövoiman käyttöä. Suomi myös haluaa vahvistaa kehitysmaiden omien verojärjestelmien kehittämistä. Kyseessä on kaikkien etu. Demokraattisesti toimivat yhteiskunnat, laadukas koulutus, kehitysmaiden talouden perustan vahvistaminen ja työpaikat tuovat vakautta koko maailmalle. 

Monista hyvistä asioista huolimatta hallitusohjelmassa riittää vielä parannettavaa kehitysyhteistyön saralla. Rahoitustaso ei vastaa sitoumuksia ja pohjoismaista tasoa. 0,7 % tavoitteen saavuttamiselle ei edelleenkään ole tavoiteaikataulua. Suomen pitää myös oman kansainvälisen asemansa vuoksi lähestyä Pohjoismaista viiteryhmäämme, ja laatia useamman vaalikauden rahoituspolku 0,7 prosentin tavoitteeseen. Se on Kokoomuksen mielestä realistista saavuttaa 2020-luvun loppuun mennessä.

Globaali vastuu tarkoittaa kaikkien osallistumista vastuuseen. Nyt se ei näy riittävästi kestävän kehityksen toimeenpanossa eri ministeriöissä. Kumppanimaat ja kumppanuudet puuttuvat hallitusohjelmasta myös. Kehitysyhteistyön olennainen osa ovat paikalliset toimijat ja järjestöt. Yksityisen sektorin kautta tehtävä kehitysyhteistyö on olennainen osa Suomen kehitysyhteistyötä. Tästä ei myöskään ole mainintaa hallitusohjelmassa. Yritykset kuitenkin luovat työpaikkoja ja taloudellista kasvua. Myös Euroopan parlamentti on hyväksynyt päätöslauselman aiheesta: Yksityinen sektori ja kehitysyhteistyö. 

Hallitusohjelma lupaa paljon, mutta rahallinen lisäys kehitysyhteistyöhön jää kaiken kaikkiaan tällä tietoa aika maltilliseksi. Painopisteitä on siihen nähden paljon – esitetty budjetti ei voi millään riittää kaikkeen. Vaikeita valintoja joudutaan varmasti tekemään. On mielenkiintoista seurata, miten lupaukset toteutuvat ja oikeasti realisoituvat.

Historia opettaa

06.06.2019

Ymmärtääksemme, mihin olemme menossa, meidän täytyy tietää, mistä tulemme. Historia ei ole vain pölyisiä, staattisia muistoja, vaan värikkäitä, rikkaita elämäntarinoita. Elämme Suomessa monikulttuurista aikaa tällä hetkellä, mutta kautta aikojen maailmamme on ollut monivivahteinen ja elävä. Ihmiset ovat matkustaneet aina, tehneet kauppaa, keränneet matkamuistoja ja tavaroita sekä olleet toisten kulttuurien kanssa tekemisissä.

Entisajan matkamuistokokoelmat löytyvät usein museoista. On kuitenkin melkoinen taitolaji saada vanhan ajan esineet avautumaan ja kertomaan tarinansa. Siinä täytyy olla samaan aikaan ymmärrys sekä menneeseen kulttuuriin että nykyajan ihmisen lyhytkestoiseen draamantajuun.

Tämä on oivallettu viime aikoina mm. Riihimäen metsästysmuseossa, Hämeenlinnan kaupunginmuseossa sekä Tampereen Vapriikissa. Vapriikin erikoismuseot kuten Tampereen luonnontieteellinen museo, Tampereen kivimuseo, Postimuseo, Suomen Jääkiekkomuseo, Mediamuseo Rupriikki ja Nukkemuseo sijaitsevat samassa osoitteessa synenergiassa. Etenkin Suomen Pelimuseo on onnistunut houkuttelemaan museoon runsaasti nuoria aikuisia. Lisäksi vaihtuvat näyttelyt maailmalta tuovat koko ajan uutta nähtävää, pohdittavaa ja puhuttavaa sekä halun palata museoon. Tällä hetkellä Hämeenlinnassa testataan ihmisten uskomuksia henkimaailmaan ja Vapriikissa pohditaan, mikä vampyyreissä kiehtoo. Aiheen täsmävalinnoilla onnistutaan tavoittamaan muutoin vähemmän museossa kävijöitä eli nuoriso ja keski-ikäinen kohderyhmä.

Viime vuonna Museokeskus Vapriikissa vieraili 185 000 kävijää. Vaikka se jäikin edellisen vuoden ennätystuloksesta, yli 206 000 kävijästä, se on silti hieno saavutus. Helsingilläkin oli joskus Vapriikin kaltainen vetonaula. Kun vuonna 1999 Tennispalatsiin avattiin Kulttuurien museo, se sai aikaan urbaaniin kaupunkiin kuuluvaa innostusta ja jopa jonoja. Valitettavasti sekä tila että rahoitus osoittautuivat vuosia myöhemmin puutteellisiksi ja hienot kokoelmat päätyivät varastoon. 

Ehkä näemme uusien tilojen myötä – toivottavasti piankin - Mannerheimin kokoelmien uuden tulemisen ja uusi sukupolvi saa ihmeteltävikseen alkuperäiskansojen esineiden ainutlaatuisen kokoelman? Ne saattavat olla ainutlaatuisia maailman mittakaavassa, jolloin saisimme hienon kokoelman ja esineistön vetovoiman muutettua myös turismituloiksi. Kävijöitä tulee takuulla myös houkuttelemaan Helsinkiin sijoittuva uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo.

Amos Rex on osoittanut, että ihmiset haluavat näyttelyiltä muutakin kuin staattisen katselijan roolin. Aktiivinen osallistuminen on mahdollista virtuaalitiloissa, joissa osallistuja saa itse myös vaikuttaa lopputulokseen tai haastaa oman ymmärryksensä rajat. Parhaimmillaan hyvä museo ja näyttely yhdistävät eri osa-alueita sekä tuovat toimivia ratkaisuja tulevaisuuteen. Tällaista ajatusta uusi arkkitehtuuri- ja desingmuseo tavoittelee olemalla yhteistyökumppani arkkitehtuurin ja designin toimijoiden, eri alojen ja käyttäjien yhteistyölle.

Museokortti on ollut upea innovaatio museoille. Se on tehnyt kulttuurista kaikille helposti saavutettavaa. Kortin vuosimaksulla pääsee liki 300 museoon ympäri Suomea. Museoissa käymisen kulttuuri on mullistunut ja siitä on tullut yhtä ”in” kuin esimerkiksi elokuvissa käynnistä. Kortin on hankkinut jo lähes 170 000 suomalaista. Museoissa tunnetaan jo kanta-asiakkaita, jotka käyvät lähes päivittäin. On syntynyt myös uusi vastavuoroisuuden kulttuuri; yleisö pääsee osallistumaan museoiden näyttelyihin jo suunnitteluvaiheessa. Museokortin julkaisun jälkeen museoissa käyminen on lisääntynyt Suomessa yli kolmanneksella. Korttiin ei ole käytetty lainkaan julkista rahaa. Tällaisia kulttuuria ja ymmärrystämme tukevia innovaatioita tarvitsemme lisää maahamme.

Virkeä maa tuntee oman historiansa ohella myös muiden historian. Parhaimmillaan voimme menneiden aikojen matkamuistojen kautta esitellä myös muille maille heidän omaa, ainutlaatuista historiaansa uusin silmin.

Hyvä helsinkiläinen ja naapuri

11.04.2019

Hyvä helsinkiläinen ja naapuri,

Olemme onnekkaita - saamme asua hienossa, pienessä metropolissa, vehreiden puistojen ja meren ympäröimänä. Meitä on jo reilusti yli 600 000 ja mikä parasta, lisää helsinkiläisiä on muuttamassa tulevina vuosina naapureiksemme.

Minulla on unelma, unelma Helsingistä, joka ei kalpene muiden metropolien rinnalla ja joka on hyvä kotikaupunki asukkailleen.

Koko Suomella menee hyvin, jos Helsinki menestyy. Pääkaupunkiseutu tuottaa kolmanneksen koko maan bruttokansantuotteesta. Tämän faktan ymmärtäjiä tarvitsemme Arkadianmäelle lisää. Nurkkakuntaisesta ajattelusta Helsingin ja muun Suomen välillä pitää päästää irti.

Me emme kisaa muiden suomalaisten kaupunkien kanssa osaavasta työvoimasta tai sijoituksista, vaan kilpailijamme löytyvät Itämeren rannoilta, samoista kaupungeista, joiden hyvät käytännöt voisimme ottaa itsekin käyttöön.

Liikenteen osalta haluan ottaa mallia Kööpenhaminasta, jonka tavoitteena on olla hiilineutraali fillarikaupunki, jossa myös yksityisautoilijat otetaan huomioon. Terveyspalveluiden suhteen taas katse pitää kääntää kohti Tukholmaa, ja päästää suomalaisetkin valitsemaan itse. Virosta voidaan ottaa opiksi mm. sähköisistä palveluista. Ihmisten tekemät valinnat on valjastettava yhteiskuntaa uudistavaksi voimaksi.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin potkaista talous kunnolla käyntiin. Se ei onnistu vippaamalla tulevilta sukupolvilta, vaan konkreettisin, yrittäjyyttä edistävin toimin. Me tarvitsemme lisää kivijalkakauppoja ja korkeuksiin kurkottavia start-upeja sekä kaikkea siltä väliltä. Lopulta kuitenkin juuri yrittäjät maksavat julkiset palvelumme.

Minusta Helsingissä hienointa on sen ainutlaatuinen luonne. Jokainen kaupunginosa on omanlaisensa - rouheaa ja hienostunutta, muttei koskaan hienostelevaa.

Helsinki on rehellinen ja aito kaupunki. Sellainen, joka ansaitsee sinnikkään puolustajansa myös valtakunnallisessa päätöksenteossa.

Terve järki kunniaan

09.04.2019

Kuluneen vaalikauden leimaa-antaviin piirteisiin kuuluu monenlainen vapauksien lisääminen niin ihmisille kuin elinkeinotoimintaan. Työhön ovat osallistuneet kaikki ministeriöt ja hallinnonalat. Olemme purkaneet useita elämää hankaloittavia turhia normeja. Joukossa on isoja, kuten kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen, ja pieniä, kuten parkkikiekon muodon ja värin säätelyn poisto.

Alkoholilain kokonaisuusuudistuksessa tehtiin suuri joukko pieniä, mutta monille tärkeitä uudistuksia. Esimerkiksi ravintoloiden aukioloajat vapautuivat kokonaan ja anniskeluajoissa tuli helpotuksia. Ravintolasta saa myydä juomia myös ulos ja juomavalmistajat saavat myydä omia tuotteitaan ilman vaatimusta näennäisestä elintarvikekioskista. Tehdyt uudistukset ovat tärkeitä sekä kansalaisvapauksien että elinkeinotoiminnan ja työllisyyden kannalta.

Lakien ja järjestelmien pitää helpottaa ihmisten elämää - ei vaikeuttaa sitä. Ylisääntely on kallista niin julkiselle taloudelle kuin lopulta laskut maksaville yrittäjillekin. Norminpurkua on jatkettava tulevaisuudessakin. Seuraavaksi on tartuttava esimerkiksi apteekkisääntelyyn. Apteekkilupien tarveharkinnasta on luovuttava ja turvalliset itsehoitolääkkeet on vapautettava päivittäistavarakauppaan. Saadaksemme elää virkeässä ilmapiirissä, tapahtumien ja kokoontumisten järjestämisen kynnyksen tulee olla matala. Lupaprosesseja on kaiken kaikkiaan sujuvoitettava. Lupaprosessien määräaikojen tulee olla kohtuulliset. Tarvittavien ilmoitusten on onnistuttava ”yhden luukun periaatteella” ja yhdellä kysymisellä.

Alkoholilainsäädäntömmekään ei ole vielä kunnossa. Olemme eurooppalainen maa, jossa juhla-aterian kaikki osat on voitava hankkia samasta paikasta. Kaupan vahvuusrajoja tulee nostaa, jotta viiniä saa ostaa ruokakaupoista. Myös ravintoloille tulee antaa ulosmyyntioikeus viineihin ja anniskelun arvonlisävero on alennettava ruuan arvonlisäveron kanssa samalle tasolle. Vähittäismyyntilupa voisi kuulua automaattisesti jokaiseen anniskelulupaan ja valmistuslupaan, ja sen voisi aktivoida pelkällä ilmoituksella. Markkinoinnin osalta meidän täytyy kumota nykyiset absurdit somesäännökset, joissa toimija on velvoitettu poistamaan hallitsemiltaan sivuilta kuluttajien kirjoittamat kehut tuotteista, mutta haukut saa jättää. Elintarvikemyyntiä koskevista ehdoista vähittäismyynnissä on luovuttava. Tarvitsemme myös selkeän ratkaisun koskemaan alkoholijuomien etämyyntiä. Suomalaisille kuuluvat samat oikeudet ja vapaudet kuin muillekin EU-kansalaisille.

Julkinen hallintomme kaipaa muutenkin siirtymistä kokeilukulttuuriin. Sen sijaan, että luodaan heti jotain suurta ja valmista, on parempi lähestymistapa kokeilla pienellä kynnyksellä useampaa vaihtoehtoa. Niistä voi valita parhaat ideat, joita lähteä edistämään. Sääntelyä vähentämällä pystytään parantamaan meidän kaikkien elämänlaatua. Lisäksi norminpurku edistää kaupunkikulttuuria sekä tekee Suomesta ja Helsingistä entistä houkuttelevamman matkakohteen.

Yhteiskuntamme olisi paljon ilmavampi paikka, jos näkisimme haasteiden sijaan mahdollisuuksia. Luotetaan suomalaisiin, kyllä me osaamme tehdä fiksuja ratkaisuja.

Pelko pois turpo-keskustelusta

01.04.2019

Ensi vaalikaudella Suomi tekee mittavia uudistuksia puolustuskykynsä ylläpitämiseksi. Horneteille etsitään seuraajaa, ja merivoimien Laivue2020-hanke etenee. Erityisesti Hornetien seuraajista on käyty keskustelua ja kovaa hintaa on kritisoitu. Onkin totta, että oman puolustuksemme kehittäminen ja ylläpito on kallista. Pelkkää hintalappua ei silti voi tuijottaa. Suomen on saatava kalusto, jolla voidaan ylläpitää uskottavaa puolustusta vielä vuosikymmeniä hankinnan jälkeenkin. 

HX-hankkeessa ollaan penätty avoimuutta, mutta muu turvallisuuspoliittinen keskustelu onkin Suomessa sitten laahannut jäljessä jo vuosikausia.

Viime päivinä mediassa ollaan kuitenkin onneksi herätty ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeyteen vaalikentillä. Kuluneen vaalikauden puolustusvaliokunnassa vaikuttaneena otan tämän avauksen ilolla vastaan. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan olisi syytä olla paitsi yksi tulevien eduskuntavaalien kantavista kärkiteemoista, mutta myös pitkän aikavälin sitoumus, josta meidän kaikkien olisi alettava kiinnostua.

Suomen kannalta keskeisiä toimijoita turvallisuutemme kannalta ovat Nato ja EU. Naton kanssa teemme tiivistä kumppanuusyhteistyötä niin yhteistoimintakyvyn kehittämisessä, harjoitustoiminnassa kuin yhteisen tilannekuvan ylläpidossa. Vaikka yhteistyömme on tiivistä, ei se vie meitä yhtään lähemmäs turvallisuuden keskeisintä ydintä eli turvatakuita. Olemme ulkokehällä niin kauan kuin kansallinen päätöksemme on olla hakematta Nato-jäsenyyttä. On virheellistä kuvitella Naton antavan meille kattavaa turvaa ilman jäsenyyttä. Rajat jäsenen ja läheisenkin kumppanin välillä ovat täysin selvät.

Kun Nato viime syksynä järjesti suurimman sotaharjoituksen sitten kylmän sodan, oli Suomi ja Ruotsi kutsuttu mukaan. Trident Juncutre 2018 –harjoituksen avulla harjoittelimme oman alueemme puolustamista, mutta emme osallistuneet viidennen artiklan mukaiseen toimintaan. Oman alueemme puolustuksen harjoitteleminen on kansallisesti meille erittäin hyödyllistä ja tärkeää, mutta parhaimmat turvan saisimme, jos meidän takana olisi omien puolustusvoimien lisäksi kohta kolmekymmentä Naton jäsenmaata ja artikla 5.

Naton päätehtävä on kuitenkin omien jäsenvaltioidensa turvaaminen, eikä paluuta ennen Krimin valtausta vallinneeseen kriisiharjoituksiin keskittyvään aikaan ole näköpiirissä. Maailma on muuttunut ja Nato sen mukana.

Samalla kuin EU ja Nato tiivistävät turvallisuusyhteistyötä uusien uhkakuvien, kuten hybridiuhkien saralla, olemme me Suomena täysillä mukana vain toisessa järjestössä. Nato ja EU eivät tietenkään halua rakenteistaan päällekkäisiä, vaan toisiaan tukevia – ja se ensimmäinen tukipilari kovan turvallisuuden saralla on Nato. Suomi jää paljosta paitsi, kun se ei pääse osallistumaan yhteistyön syventämiseen täysimääräisesti.

Minusta Suomen paikka on Natossa. Jäsenyyden haun ensimmäinen askel olisi avoimen, rehellisen ja älyllisen turvallisuuspoliittisen kansalaiskeskustelun käynti. Mielipiteitä täytyy voida vaihtaa, mutta argumenttien tulee perustua faktoihin. Asiantuntijoitakin soisi kuunneltavan. Nato-jäsenyys ei poista tarvetta kansallisen puolustuksen kehittämiselle tai EU:n puolustusyhteistyön syventämiselle. Se kuitenkin antaa Suomelle parhaat eväät joilla vastata Itämeren alueen muuttuneeseen turvallisuusympäristöön ja haasteisiin, joita kohtaamme.

Reilu työelämä

27.03.2019

Suomen talouden menestys on perinteisesti nojannut osaavan ja koulutetun työvoiman sekä periksiantamattomien yrittäjien varaan. Näin on myös tulevaisuudessa. Tämän päivän nuoret ja heidän lapsensa tulevat kuitenkin olemaan mukana työelämässä huomattavasti aikaisempia sukupolvia pidempään johtuen maamme ikärakenteesta ja huoltosuhteen heikkenemisestä.

Väestön ikääntyessä kasvaa myös monien palveluiden tarve. Vain työllä ja yrittämisellä pidämme huolta Suomen taloudesta ja turvaamme laadukkaat ja riittävät palvelut. Kaiken päätöksenteon tavoitteena onkin oltava työllisyysasteen nostaminen Pohjoismaiselle tasolle. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ei ole yhtä ainoaa ratkaisua. On rakennettava reilumpaa ja kannustavampaa työelämää meille jokaiselle – ikään, sukupuoleen tai muihin ominaisuuksiin katsomatta. 

Työelämään kaivataan lisää joustoa ihmisten muuttuvien tilanteiden ja tarpeiden mukaan. Samalla on huolehdittava siitä, että työnteko ja yrittäminen on aina tekijälleen joutenoloa kannattavampaa. Sosiaaliturvajärjestelmämme on vihdoin uudistettava: passivoivat kannustinloukut ja päällekkäiset tukimuodot tulee poistaa. Uudistamalla sosiaaliturvaa on nykyistä paremmin mahdollistettava lyhytaikaisen tai epäsäännöllisen työn vastaanottaminen.

Myös työn palkitsevuuteen on panostettava. Palkan on vastattava osaamista ja riitettävä asumiseen ja elämiseen myös Helsingissä.  Suomen kokonaisveroaste lähestyy jo nyt maailman huippua. Korkea veroaste on yksi Suomen suurimmista kilpailukykyhaitoista. Ihmisille on jäätävä enemmän käteen tekemästään työstä. Siksi kokoomus haluaa tehdä sinivihreän verouudistuksen, jossa verotuksen painopistettä siirretään työn verotuksesta haittoihin ja päästöihin.

Tarvitsemme mahdollisimman monen työikäisen panoksen työelämässä ja siksi työhyvinvoinnin ja työssä jaksaminen merkitys korostuu entisestään. Molemminpuolisten joustojen ja omaa työtä koskevien vaikutusmahdollisuuksien on oltava jokaisella työpaikalla osa arkea. Etätyön ja osa-aikatyön on oltava mahdollista työuran eri vaiheissa. Työelämän turvan on ulotuttava niin palkansaajaan kuin yrittäjäänkin. Työpaikoilla on voitava sopia työnantajan ja työntekijän kesken siitä, miten työt fiksuimmin järjestetään. Myös hyvällä johtamisella on suuri merkitys henkilöstön hyvinvointiin ja siten työn tuottavuuteen.

Parhaassa työiässä olevien naisten työllisyys on Suomessa huomattavasti muita pohjoismaita heikompaa. Jokaisella naisella on oltava mahdollisuus perheen perustamiseen ilman pelkoa työpaikan menettämisestä tai työllistymisen vaikeutumisesta. Sukupuolten välistä tasa-arvoa parannetaan parhaiten työelämässä vanhemmuuden kustannuksia tasaamalla ja naisen palkkaamiseen sisältyvää ”äitiriskiä” pienentämällä. Kunnianhimoinen perhevapaauudistus tarvitaan, jotta perheet voivat jakaa hoivavastuuta tasaisemmin ja naisten työmarkkina asema paranee.

Meillä ei ole varaa hukata yhtään käsiparia. Tarvitsemme mukaan kouluista valmistuvat nuoret, työn ja perheen kanssa tasapainottelevat pienten lasten vanhemmat ja ne työelämän kokeneet konkarit, joilla vielä eläkeiän kynnyksellä on haluja ja mahdollisuus antaa osaamistaan yhteiseen käyttöön. Sukupuoli, ikä, seksuaalinen suuntautuminen, etninen tausta tai osatyökykyisyys eivät saa milloinkaan olla työnteon esteitä. Ihan jokaisen panosta paremminvointiyhteiskunnan rakentamiseksi tarvitaan. Siksi työelämän on oltava reilumpaa ja annettava jokaiselle mahdollisuus osallistua.